Kirkkotekstiilin pahimmat viholliset ovat punaviini ja steariini

Helena Vaari valmisti hiljattain kaavun, hiipan ja stoolan Tampereen hiippakunnan piispalle Matti Revolle. Kuva: Kuvaustuotanto Jussi Valkeajoki

Hollolalainen tekstiilitaiteilija Helena Vaari tunnetaan maanläheisistä, luonnonvoimaa ammentavista töistä.

Hänen valmistamansa alttaritekstiilit vihittiin huhtikuussa käyttöön Luomaniemen leirikeskuksen kappelissa Nastolassa.

Sitä ennen Vaari valmisti kaavun, hiipan ja stoolan Tampereen hiippakunnan piispalle Matti Revolle.

Tuoreet tekstiilit ovat huipentumaa Vaarin pitkälle taiteilijanuralle, jonka myötä hänestä on tullut yksi kirkon suosituimmista ”hovihankkijoista”.

Myös moderni arki esineineen ja ilmiöineen voi heijastua tekstiilien aiheisiin ja symboliikkaan. Helena Vaari

Vaari on suunnitellut ja valmistanut kaikkiaan viisi piispankaapua, kirkkotekstiilit yli kymmeneen kirkkoon tai kappeliin sekä taideteoksia seurakuntiin kautta maan.

Ensimmäiset kirkkotekstiilinsä hän suunnitteli jo 30 vuotta sitten Hollolan harmaakivikirkkoon.

Tehty kestämään vuosikymmeniä, jopa -satoja

Kirkkotekstiilit kuluvat käytössä kuten muutkin hyödykkeet. Siksi niitä on uusittava säännöllisesti.

Aika ei kuitenkaan ole kirkkotekstiilin pahin vihollinen.

– Punaviini ja steariini ovat kuluttavimmat arkiviholliset, jotka tuottavat haasteita kirkkotekstiileistä huolehtiville kirkon työntekijöille.

Kirkkotekstiilien elinkaarta ei voi verrata kodintekstiileihin ja käyttövaatteisiin.

– Kirkon kankaat tehdään kestämään hyvin pitkiä aikoja: vuosikymmeniä, jopa vuosisatoja.

Näin pitkä kesto saavutetaan hyvin valituilla, laadukkailla materiaaleilla ja huolellisella valmistustekniikalla.

Kaikilta hyödykkeiltä vaaditaan nykyisin ekologisuutta. Kirkkotekstiilien osalta kysymys luonnollisuudesta ja kierrätettävyydestä on helppo.

Myös Vaari pyrkii tähän töissään.

– Koko kirkkotekstiilien traditio on kertomusta ekologisuudesta. Ammattitaitoiset taiteilijat ja suunnittelijat ovat käyttäneet lähes yksinomaan yksinkertaisia, puhtaita luonnonmateriaaleja, jotka ovat helposti kierrätettäviä.

Vaarin tekniikka on applikaation ja konekirjonnan yhdistelmää. "Vaihdan langat, piirrän muodon, määrään ompelun vauhdin ja suunnan. Ompelukoneeni tekee solmut."
 

Tekstiilien lepääminen tärkeää

Vaarin paha uni on ryvettynyt ja rypistynyt tekstiili sakastin kaapissa.

– Kun toimituksia on tiheään, voi olla, ettei ole aina aikaa säilyttää ja siistiä kirkkotekstiilejä.

Taiteilija miettii tätäkin ja valitsee materiaalit niin, että rypistymistä tapahtuisi mahdollisimman vähän.

Siksi hän puhuu tekstiilien lepäämisestä käytön välillä.

– Tällä tarkoitan asianmukaista laatikostoa, jossa tekstiilit voidaan säilyttää vaakatasossa, niitä rullaamatta tai taittamatta. Tällöin useimmat materiaalit oikenevat ja ovat jälleen valmiita uuteen käyttöön.

Paras tae tekstiilin säilyvyydelle on osaava suntio.

Muutakin kuin äänetön kehys

Kirkkotekstiili ei ole pelkkä äänetön kehys kirkon kulisseissa.

– En myöskään näe kirkkotekstiiliä ainoastaan käytännöllisenä esineenä. Sillä on esteettinen ja puhutteleva rooli. Se on osa Jumalan kunniaksi rakennettua juhlaa – puheen, musiikin, kukkien ja kirkkotilan rinnalla, Vaari kuvaa.

Hän lainaa Gustaf Aulénin sanoja, joiden mukaan ”symbolit, eli vertauskuvat ovat kristinuskon äidinkieltä”.

Tällä tarkoitetaan aikaa, jolloin kuvat saarnasivat, kun kirkkokansa ei kielimuurin vuoksi välttämättä edes ymmärtänyt saarnastuolista lausuttuja sanoja. Symbolit yltävät kielimuurien yli.

– Tämä on tullut nyt jälleen tärkeäksi asiaksi. Kirkon arkkitehtuuri ja symboliikka puhuttelevat hiljentyvää ihmistä.

Tekstiilejä valmistaessaan Vaari jatkaa 500 vuotta vanhaa käsityöläisperinnettä.

– Niin vanhoja ovat ensimmäiset messukasukat kirkoissamme.

Hän tiedostaa, ettei hänen oma ilmaisunsa synny tyhjiössä.

– Ihailen vanhojen kasukoiden ja alttarivaatteiden kirjontoja ja käsityöläisten väri- ja muotokäsitystä.

Hyvä ei synny kopioimalla

Vaikka osa perinnöstä on hyödyllistä ja omaksuttavaa, ei hyvä lopputulos synny kopioimalla.

– Olen iloinen, että olen löytänyt vuosien varrella oman tyylini tehdä taidetta.

Uusissa kirkoissa tekstiilit voivat olla kuin moderni taideteos, mutta edelleen symbolinen ja kristinuskosta kertova elementti.

– Omassa taiteessani olen huomannut geometristen ja perinteisten symbolien vaihtuneen ajan myötä maalauksellisempiin muotoihin. Käytän myös paljon luontoon liittyvää symboliikkaa. Yhdistän kristinuskon aiheita ideoihin, jotka koskettavat kirkossa kävijöitä.

Vaari sallii itselleen muutoksen jatkossakin.

– Käyn paljon näyttelyissä. Näin myös moderni arki esineineen ja ilmiöineen voi jossain muodossa heijastua tekstiilien aiheisiin ja symboliikkaan.

Monta kangaskerrosta päällekkäin

Vaarin tekniikka on applikaation ja konekirjonnan yhdistelmää, kuin maalausta ompelukoneella.

– Taidekirjonta on täysin käsityötä. Vaihdan langat, piirrän muodon, määrään ompelun vauhdin ja suunnan. Ompelukoneeni tekee solmut.

Vaarin ateljeen pöydällä on kolme konetta.

– Niillä on erilaisia ominaisuuksia. Ompelijoita on tosin vain yksi.

Kirkkotekstiilin kuuluu vaikuttaa päälle päin yksinkertaiselta, kevyeltä ja helposti lähestyttävältä.

Rakenteellisesti näin ei kuitenkaan ole.

– Tekstiilieni kestävyys syntyy rakenteesta, jossa on monta kangaskerrosta päällekkäin. On villakangas, tukikankaita, kuviokankaita ja paljon kirjontaa yhdessä. Tuhannet solmut rinnakkain, kaikkien kankaiden läpi, tekevät tekstiileistä erittäin kestäviä.

Esa Arvekari

Jaa artikkeli