Kirjat: Piispa kehottaa olemaan rohkeasti kristitty

Kuva: Kirkon kuvapankki / Aarne Ormio

Seppo Häkkinen:

Rohkeasti kristitty

Kirjapaja 2019

182 sivua

Piispojen paimenkirjeet ovat käyneet harvinaisiksi. Sitäkin ilahduttavampaa on, että Mikkelin piispa Seppo Häkkinen on koonnut ajankohtaisia aiheita paimenkirjeeksi kirjan muotoon jo toisen kerran.

Kirja jakautuu neljään osastoon, joiden otsikot Lohtu, Armo, Rauha ja Rohkeus kertovat paimenkirjeen sävystä: kyse on yleensä sielunhoidollisesta ja lukijaa kantavasta rohkaisusta, joka nousee kristillisen sanoman ytimestä. Vähemmällä sijalla ovat eettisiin kysymyksiin liittyvät vaatimukset.

Piispa Häkkinen tiivistää kirjan tarkoituksen: ”Paimenkirjeellä haluan rohkaista kirkkomme jäseniä ja työntekijöitä olemaan rohkeasti kristittyjä. Nyt on sen aika. Silloin toteutamme Kristuksen meille antamaa tehtävää. Silloin kirkko voi palvella parhaiten suomalaista yhteiskuntaa ja koko maailmaa.”

Monet paimenkirjeen teksteistä ovat alun perin olleet piispan viranhoitoon liittyneitä puheenvuoroja, joita on muokattu yleisempään muotoon. Läpi kulkevana lankana ovat Raamatun ja Katekismuksen sitaatit sekä virsien säkeistöt. Tämä kuvaa piispa Häkkisen opetuksen lähtökohtia.

Hän kirjoittaa otsikolla ”Tavallinen elämä riittää” kotien kristillisen kasvatuksen merkityksestä. Kristillisen uskon kulkeminen sukupolvien ketjussa on valitettavasti heikentynyt. Perheitä on tuettava tässä, jotta usko voisi kantaa myös tulevia sukupolvia.

Luvussa ”Myötätunto” piispa Häkkinen tarkastelee oman aikamme ahdistusta aiheuttavia teemoja, terrorismia, nälkää ja luontoa uhkaavaa tuhoa. ”Kaikkein vaikeimmissakin ahdistuksissa voimme kääntää katseemme Jumalaan ja hänen sanansa lupauksiin. Hän antaa meille voimaa kestää koettelemuksissa.” (Katekismus 31).

Ilmastonmuutokseen liittyen hän toteaa: ”Ihminen ei ole luomakunnan omistaja vaan tilanhoitaja. … painopiste on siirrettävä varjelemisesta suojelemiseen ja mikäli mahdollista korjaamiseen, ennalleen palauttamiseen. … Taloudelliset realiteetit eivät ole viimeisiä realiteetteja.”

Häkkinen tarkentaa luterilaisen uskon ytimeen luvussa Yksin armosta. Se sisältää tiiviin esityksen Lutherin tärkeimmistä löydöistä; kuinka yksin usko riittää siihen, että ihminen kelpaa Jumalalle. Usko on luottamusta Jeesuksen sovitustyöhön ja Jumalan armoon.

Piispa kirjoittaa myös itsensä armahtamisesta. ”Sitä ei saa kuitenkaan sekoittaa itsekeskeiseen oman nautinnon maksimointiin. … Itsensä armahtaminen viittaa armoon. Siihen, että rakastetaan, vaikka ei ansaita rakkautta.” – ”Kristinuskon perimmäinen sanoma ei liity oikean elämäntavan, moraalin tai arvojen alueelle.” Kristinuskon symbolina eivät ole koskaan olleet Mooseksen laintaulut, vaan risti. ”Risti on merkki armosta ja anteeksiantamuksesta.” Toisaalla hän toteaa, että amputoidusta evankeliumista on karsittu pois Jumalan laki. Kristuksen kokonaiseen evankeliumiin sisältyy sekä vapaaksi tekevä evankeliumi, että Jumalan käsky pyrkiä elämään Hänen tahtonsa mukaan.

Seppo Häkkinen tuo esille, että kirkkoamme uhkaa vaara kääntyä sisäänpäin, puuhaamaan epäoleellisissa asioissa. ”Hengellisesti vahvalla, olemuksestaan tietoisella ja perustehtäväänsä keskittyneellä, ulospäin suuntautuneella rakkauden ja osallisuuden yhteisöllä on tulevaisuus.”

Paimenkirjeessä kuuluu vahvasti ja monipuolisesti ylipaimenen ääni, joka rohkaisee, antaa toivoa ja vahvistaa kristittyjä tiellään eteenpäin.

Pekka Särkiö

Kirjoittaja on kenttäpiispa.

 

Jaa artikkeli