Luterilais-ortodoksinen pääsiäinen sisältää kohtaamista, kyläilyä ja ruoanlaittoa

Emmi Isoviidan ja Lazarus Amvrosiadisin elämässä yhdistyvät kreikkalainen ja suomalainen elämäntapa. Ikoni Vieraanvaraisuus kuvaa kreikkalaista yhteyttä ja välittämistä. Kuva: Esa Arvekari

Emmi Isoviidan ja Lazarus Amvrosiadisin kymmenen vuotta jatkunut yhteiselämä on ollut mutkikas ristiretki kahden kulttuurin välillä.

Aviopari huomaa hypänneensä oppimisprosessiin, jossa suomalainen luterilaisuus ja kreikkalainen ortodoksisuus tarjoavat vuoron perään mukavia yllätyksiä.

– Pääsiäinen on ehdottomasti vuoden juhlista se, jossa nämä printeet sekä yhdistyvät että eroavat eniten, Isoviita sanoo.

Suomalaisten arjessa pääsiäinen on pitkän viikonlopun mittainen juhla.

– Kreikassa pääsiäinen paastoineen kestää 40 päivää. Ja vielä sen jälkeenkin pääsiäisen teema jatkuu teologisessa mielessä seurakunnissa, Amvrosiadis vertaa.

Isoviita tunnustaa, että hänen pääsiäisensä on vuosien varrella ”kreikkalaistunut”.

– Se johtuu juuri tuosta pääsiäisen ajallisesta kestosta. Pidän valtavasti kreikkalaisten sitoutumisesta pääsiäisen viettoon. Kaikkeen varataan kunnolla aikaa. Hidastaminen näkyy niin ihmisten kohtaamisessa, ruoanlaitossa kuin kyläilyssä.

Mieluiten Kreikkaan

Pariskunta matkustaakin 3-vuotiaan Markus-poikansa kanssa mieluiten Kreikkaan pääsiäisen viettoon.

– Jos se ei ole mahdollista, järjestämme kreikkalaisen pääsiäisen Suomessa. Se onnistuu muun muassa Jyväskylässä, jossa Amvrosiadisilla on kreikkalaisia ystäviä. Nytkin olemme menossa sinne pääsiäisjuhlille, Isoviita sanoo.

Isoviidan mukaan kreikkalaisessa pääsiäisessä upeinta on yhteisöllisyys.

– Mitä kauemmin olemme olleet yhdessä, sitä selvemmäksi kreikkalaisen yhteisöllisyyden arvo on käynyt. Yhteisöllisyys korostuu pyhinä, kun laaja perhe ja suku kokoontuu, mutta tapa ei ole mitenkään irrallinen sikäläisessä yhteiskunnassa.

Tällä hän tarkoittaa sitä, että Kreikassa ydinperhe ja sukuyhteys voivat vielä hyvin.

Suomalaiset ”hyvinvointiongelmat”, kuten privatismi ja yksinäisyys, eivät siellä nosta päätään juuri lainkaan.

Lazarus Amvrosiadis ja Emmi Isoviita viettävät pääsiäistä kreikkalaisin menoin aina, kun se on mahdollista.
 

Suomalaisten yksinäisyys

Amvrosiadis on Suomessa ollessaan paitsi törmännyt kieli- ja kulttuurimuuriin myös joutunut pohtimaan omaa ja suomalaisten yksinäisyyttä.

– Olen hyvin sopeutunut elämään täällä. Suomalaiset ovat osoittaneet minua kohtaan kiinnostusta ja minuun on suhtauduttu ystävällisesti. Toivon, ettette käsitä väärin, kun sanon että koen itseni kaikesta huolimatta joskus yksinäiseksi, vaikka minulla on rakastava perhe ympärilläni.

Amvrosiadis arvelee yksinäisyyden tunteen olevan henkistä laatua.

– Osin se johtuu kielimuurista. Tunnen, että kanssakäyminen jää keskeneräisen suomen kielen taidon vuoksi pinnalliseksi. Kun ryhdytään puhumaan syvällisiä, jään usein ulkopuoliseksi.

Yhteisöllisyyden puute

Toinen yksinäisyyden aiheuttaja on yhteisöllisyyden puute.

– Ehkä se on koti-ikävää, mutta kaipaan kreikkalaista suurperhettä, jossa kaikenikäiset ihmiset kommunikoivat keskenään ja ovat tasavertaisia.

Asia, joka Amvrosiadisin on Suomessa hyvin vaikea ymmärtää, on iäkkäiden ihmisten kohtalo.

– Se, että vanhukset asuvat yksinäisinä kodeissaan tai jäävät yksin kuolemaan hoitolaitoksiin, vaikka heillä on lapsia, jotka voisivat elää heidän kanssan ja pitää heistä huolen, on kreikkalaisesta näkökulmasta käsittämätöntä.

Kahden kulttuurin risteyksessä

Privatismi sallii suomalaisille paljon vapauksia, mutta myös täydellisen vastuuttomuuden.

– On valitettavaa todeta, että kulttuurinne rakentuu paljon hyvän ohella myös eri-ikäisten huonosti toimiville suhteille, ikäsyrjinnälle ja suoranaiselle ikärasismille.

Omaa lastaan pariskunta ei aio liikaa ohjailla.

– Riittää, että hän kokee molemmat todellisuudet ja tekee niistä johtopäätökset. Toivomme, että hänelle on rikkaus elää kahden kulttuurin risteyksessä ja poimia molemmin puolin aineksia omaan elämäänsä, Isoviita miettii.

Pariskunta tapasi toisensa Kreikan Thessalonikissa Isoviidan ollessa siellä opiskelemassa ortodoksista teologiaa. Sittemmin Isoviita valmistui teologian maisteriksi.

Avioiduttuaan he ovat kulkeneet Suomessa Isoviidan lähetyssihteerin työpestien perässä Kiteellä, Mäntsälässä ja nyt Heinolassa.

– Minulla on Heinolassa lähetyssihteerin äitiysloman sijaisuus.

Pari toivoisi reppuelämän vihdoin päättyvän. Amvrosiadis haaveilee suomen kielen taidon kohentumisesta ja työllistymisestä.

– Jatkuva muuttaminen ei ole perheen kannalta hyvä. Toivoisimme, että saisimme vihdoin asettua aloillemme, he toteavat.

Heinolaan Isoviita ja Amvrosiadis ovat lyhyessä ajassa ehtineet jo rakastua.

– Tämä olisi juuri sellainen paikkakunta, jonne haluaisimme asettua: sopivan kokoinen ja luonnonkaunis.

Jumalanpalvelus sisältää mysteerin

Mutta palataan vielä pääsiäiseen. Uskoa tunnustavalle ihmiselle pääsiäisen hengellinen viettotapa on tärkeä.

Mitä pari ajattelee luterilaisesta ja ortodoksisesta pääsisäisjumalanpalveluksesta?

– Niissä on paljon samaa. Yhteinen usko ja uskontunnustus. Se on tärkeintä. Siksi minun on ollut mahdollista ymmärtää syvällisesti puolisoani ja päinvastoin. Mutta on erojakin. Suomalainen jumalanpalvelusmeno on kovin älyllistä. Pitää ajatella ankarasti. Joskus sellainen tuntuu hieman raskaalta, Amvrosiadis pohtii.

Isoviitakin näkee eroja.

– Ortodoksinen jumalanpalvelus perustuu muuttumattomaan traditioon. Kun jumalanpalvelus sisältää mysteerin, jää ihmiselle tilaa olla hiljaa ja tunnustella omaa sisimpäänsä. Kaikkea hengellisyyttä ei ole tapeen pukea sanoiksi ja pohdiskeluiksi. Tämän vuoksi ortodoksinen pääsiäsimessu kaikkine aistikokemuksineen tuo minulle suurta iloa.

Esa Arvekari

Jaa artikkeli