Notkeampi kuin peruskallio – Miikka Kallio on monipuolinen ja muuntautumiskykyinen taiteilija

Miikka Kallion työhön kuuluu esiintyminen erilaisissa tapahtumissa, kuten Sibeliustalossa hiljattain järjestetyssä Lahti Lovessa. "Kanttori toimii kirkon sisällä, minä ulkokentällä." Kuva: Markku Lehtinen

Lahden seurakuntayhtymän nuorisomuusikon virkaan valittu Miikka Kallio, 39, on opittu tuntemaan jazz- ja popmusiikin tulkkina, mutta yhtä hyvin häneltä taipuu taidemusiikki. Kallion säveltämiä teoksia ovat esittäneet niin Pietarin filharmonian, Mariinski-teatterin kuin Pietarin konservatorionkin soittajat.

Ennen nimitystään nuorisomuusikoksi Kallio toimi kolme vuotta Lahden Ristinkirkon urkurina.

– Keikkailin ennen ympäri Suomen. Enää ei tarvitse samalla tavalla katsella kaupungin ulkopuolelle. Reissuissa hankittu potentiaali on nyt mahdollista laittaa täällä täysin jakoon. Virka on elämäni ensimmäinen. Tähän asti olen tehty pätkätöitä freelancerina tai yrittäjänä. Seurakunnalle olen tehnyt keikkoja noin 15 vuotta, muusikko sanoo.

"Ykä" Rakkolaisen seuraaja

Kallio seuraa tehtävässä eläkkeelle siirtynyttä Yrjö “Ykä” Rakkolaista. Hän aloittaa virassa 1. huhtikuuta, mutta on tehnyt viransijaisuutta helmikuun alusta.

Nuorisomuusikon työnkuva muuttuu uuden viranhaltijan myötä.

– Virkaan kuuluu nyt myös tapahtumamuusikkous. Olen seurakunnan kevyen musiikin muusikko, joka esiintyy erilaisissa tapahtumissa kirkon ulkopuolella. Kanttori toimii kirkon sisällä, minä ulkokentällä.

Se on linjassa seurakunnan strategian kanssa.

– Minua viehättää ajatus kansankirkosta, jossa kaikki voivat olla mukana sellaisina kun ovat. Suuri yleisö voi olla helpompi tavoittaa kirkkorakennuksen ulkopuolella. Lahden Joulukylä on siitä hyvä esimerkki.

Kallion mukaan seurakunta voisi järjestämiensä tilaisuuksien lisäksi osallistua useammin maallisiin tapahtumiin.

– Kirkon ulkopuolella voimme tehdä paremmin näkyväksi sitä hyvää, mitä seurakunta tekee yhteiskunnassa, kuten perheneuvontaa, diakoniatyötä ja kasvatustyötä.

Vastakkainasettelut takanapäin

Vaikka Kalliolta käy niin klassinen kuin rock'n'roll, hän kokee, että on tärkeää liputtaa jälkimmäisen puolesta.

– Kevyen musan asema seurakunnissa on vähän hankala. Kanttoriksi aikovan pitää soittaa Bachia pääsykokeissa, joka on ihan oikein, mutta hautajaisissa toivotaan nykyään soittavaksi paljon sellaista, mitä koulutus ei tue. Eikä puhuta mistään nuorisomusiikista, jos toivotaan, että hautajaisissa soi Led Zeppelin.

Suurimmat vastakkainasettelut ovat takanapäin.

Juha Tapio vai Sibelius? Siitä ei tarvitse vääntää. Klassisen musiikin ei enää ajatella olevan automaattisesti parempaa. Tilanne ratkaisee. Kokemukseni mukaan seurakunnassa halutaan kuulla yhä enemmän kevyttä musiikkia.

Kaikkia on mahdotonta miellyttää

Kaikkia on mahdotonta miellyttää. Kallion esiintymisestä Ristinkirkon urkurina nousi vuodenvaihteessa peppukohu. Kaikki sai alkunsa Etelä-Suomen Sanomien Näppikset-palstan viestistä, jossa todettiin urkurin heiluttavan soittaessaan takapuoltaan ja jalkojaan epämiellyttävästi.

– Joku on varmasti ajatellut, että lähetin viestin itse, mutta en lähettänyt, muusikko naurahtaa.

Hän sanoo, että keskustelu oli sinänsä aiheellinen.

– Kysymys on siitä, onko urut kirkossa yleisön edessä vai takana. Toinen haluaa musiikin soidessa katsella tyhjää ristiä soittajan sijaan. Toiselle kuulokuva ei riitä, ja hän haluaa nähdä urkurin työssään.

Kallion mielestä soitin saisi sijaita kirkkosalin edessä.

– Olen tehnyt urkukonsertteja eri kirkoissa. Parvella on turhauttavaa vetää hyvä show. Vaikka kuinka kiirehtisi parvelta yleisön eteen, siinä menee kuitenkin pari minuuttia, ja aplodit ehtivät laimeta.

Enää ei Miikka Kallion pyrstö herätä pahennusta Ristinkirkossa, kun urkuriksi nimettiin Anna-Maija Virtanen.

– Satunnaisia urkurin hommia teen edelleen, hän lohduttaa esiintymisensä ystäviä.

Urheilijasta urkuriksi

Miikka Kalliosta piti tulla muusikon sijaan urheilija.

– Tenniksessä olin Suomen kärkeä 17-vuotiaaksi ja golfissa kuuluin ikäisteni maajoukkueeseen. Lyöntitekniikkani oli hyvä, mutta päästä puuttui jotain, että olisin pärjännyt parhaille, hän sanoo.

Kallio pelasi nuorena usein ikätoveriaan Mikko Ilosta vastaan, joka on tehnyt hienon uran golf-ammattilaisena.

– Mitä suurempi yleisö ja paine, sitä paremmin pelasin, mutta se ei riittänyt Mikkoa ja muita parhaita vastaan. Viimeiset stepit huipulle olivat minulle liian korkeita.

Urheilusta on ollut apua muusikon työssä.

– Pystyn toimimaan kovassa paineessa ja menemään pois mukavuusalueeltani.

Opettajansa Igor Rogaljovin Kallio näkee ennen muuta valmentajana.

– Kilpaurheilijoilla on valmentajansa, minulla on valmentaja musiikissa. Välillä sitä ihmetellään. Moni muusikoksi valmistuva jatkaa urallaan itsenäisesti, mutta sitä ei ihmettele kukaan.

Mäkäräiset kiusana Luostolla

Kallio arvioi suurimman vahvuutensa muusikkona olevan siinä, että pystyy yhdistämään laaja-alaisesti erilaisia juttuja toisiinsa. Hän suhtautuu avoimesti eri musiikkityyleihin, ja osin senkin takia hänet on nähty esiintymässä mitä merkillisimmissä yhteyksissä.

– Oudoin paikka, missä olen esiintynyt, oli varmaan poroaitauksessa Luostolla. Soitin Saaren Mikaelin ja Lidslen Harrin kanssa keskellä poroerotusta. Se oli myös uran toistaiseksi kovin paikka, kun mäkäräiset söivät sormia. Vielä samana päivänä soitin sormet turvoksissa Finlandiaa latvialaisten kanssa.

Urkuihin hän rakastui Ristinkirkon urkuripestin myötä.

– Soittoni alkaa jo olla aika kokonaisvaltaista. Koordinaationi on kehittynyt. Alkuun jalat tekivät samaa kuin vasen käsi.

Kallio sanoo ostaneensa vuosi sitten koskettimiinsa jalkion, jota on alkanut käyttää käyttää keikoilla.

– Kaverit vähenivät, kun pystyn soittamaan basistinkin osuudet, mutta keikat lisääntyivät, hän leukailee.

Miikka Kallio Bandin Sibeliusta jazzina – uuden flyygelin vihkiäiskonsertti Marian Kammarin kahvilassa ke 13.3. klo 19. Vapaudenkatu 6, Lahti.

Janne Urpunen

Jaa artikkeli