Diakoniatyö on elintärkeässä roolissa silloin, kun omat voimat loppuvat

"Vaikeassa elämäntilanteessa on hyvä päästä puhumaan tunteistaan", sanoo seurakunnan diakoniatyöstä avun löytänyt Raimo Juvakka. Kuva: Pekka Paloranta

Raimo Juvakka löysi avun henkiseen hätäänsä ja on tuesta kiitollinen.

Lahtelainen Juvakka, 80, on elänyt värikkään elämän, josta ei ole tummiakaan sävyjä puuttunut. Viipurissa syntynyt, sotalapsena Ruotsissa ollut ja työikänsä LVI-alan kaupalla elättänyt mies on ollut oman tiensä kulkija, taistelija ja selviytyjä.

Rankka työelämä ja muutospaineet vaativat kuitenkin osansa.

– Työ on elämässäni ollut liiankin määräävä tekijä ja olen ottanut sen liian vakavasti, Juvakka myöntää.

Olen saanut henkistä tukea ja kannustusta. Keskustelu on ollut luottamuksellista ja avointa. Raimo Juvakka

Juvakka ei pidä itseään varsinaisesti uskovaisena. Myönteinen suhtautuminen kirkkoon tosin oli syntynyt jo lapsuudessa ja samalla tavalla kuin lukemattomilla lahtelaisilla ikätovereilla: legendaarisissa Seurakuntapojissa, joka oli nuoriso-ohjaaja Pentti "Pena" Sormusen luomus.

"Olin henkistä apua vailla"

Ensimmäisen kerran mies turvautui diakoniatyöhön 2000-luvun alkupuolella. Voimia veivät syöpä ja sen leikkaushoito sekä muutos työelämässä, joka pakotti eläkkeelle ja oman yrityksen perustamiseen.

– Olin henkistä apua vaille. Eläkkeelle jääminen aiheutti tuskaa, koska työ oli täyttänyt elämän. Ajattelin, että seurakunnan jäsenenä ja veronmaksajana voin hyvin etsiä apua sieltä suunnasta.

Osoite oli oikea, sillä apua tuskiinsa Juvakka on saanut jo alusta lähtien. Viime vuodet hänellä on ollut koko ajan yhteys samaan Keski-Lahden seurakunnan diakoniatyöntekijään.

– Vaikeassa elämäntilanteessa on hyvä päästä puhumaan tunteistaan. Olen saanut henkistä tukea ja kannustusta. Keskustelu on ollut luottamuksellista ja avointa.

– Tämä diakoniatyöntekijä on ymmärtänyt tuskaani ja pystynyt sitä lievittämään. Hän on myös rukoillut puolestani, Juvakka kiittää.

Fysiikka kesti, pää oli kovilla

Sittemmin työelämän paineiden helpotuttua tuskaa ovat aiheuttaneet terveysongelmat.

Reilut kolme vuotta sitten Juvakka joutui massiiviseen ja vaikeaan sydänleikkaukseen. Kaikki ei mennytkään hyvin. Leikkauksen aikana mies kävi pariin kertaan kuoleman rajalla ja palasi takaisin elvytyksen ansiosta. Parin päivän sisällä tarvittiin peräti neljä leikkausta. Kaiken päälle Juvakka sai bakteerin, jonka taltutus oli oma taistelunsa.

Fysiikka kesti mankelin, mutta pää oli kovilla:

– Jälkitautina seurasi masennus. Pari vuotta makasin kotona ja pelkäsin ihmisiä.

Takaisin elämään auttoivat keskustelut tutun diakoniatyöntekijän kanssa. Keskustelukäyntejä on ollut runsaasti.

– Yksikään käynti ei ole ollut turha. Edelleen olen diakoniatyöntekijään yhteydessä ja pääsen lyhyellä varoitusajalla hänen luokseen. On mukava tietää, että tukea on saatavilla. Diakoniatyötä tekevät ihmiset ovat lohdutuksen tuojia.

Pelastavan avun elämäänsä saanutta Juvakkaa harmittaa, että kirkko ja diakoniatyö eivät saa ansaitsemaansa arvostusta.

– Mielestäni on suorastaan törkeää, kun valitetaan ettei seurakunta tee mitään. Sehän tekee paljon hyvää, kaiken ikäisille ja vieläpä ilman maksua, mikä on tänä päivänä tosi harvinaista. Suosittelen lämpimästi muillekin henkisessä hädässä oleville!

Diakoniatyö antaa toivoa ­tuhansille

Kirkonseudun levikkialueen seurakunnissa diakoniatyö tavoittaa vuosittain tuhansia ihmisiä. Diakoniatyöntekijät elävät vahvasti mukana ihmisten arjessa ja osaltaan lievittävät hädässä olevien hätää ja murheita. Yksineläjät ja perheet saavat sekä aineellista että henkistä tukea. Diakoniatyön keskeinen rooli onkin luoda uskoa tulevaisuuteen.

Usein diakoniatyö paikkaa niitä aukkoja, joita yhteiskunnalta jää. Se auttaa esimerkiksi taloudellisissa vaikeuksissa olevia, mielenterveyden kanssa kipuilevia ja elämän eri kriiseissä, myös kuoleman kohdatessa.

Tyhjentävästi diakoniatyön merkitystä ja moninaisuutta on vaikea kuvata. Aavistuksen toiminnan laajuudesta saanee eri seurakunnista poimitut luvut. Oheiset luvut kertovat levikkialueen seurakuntien osalta diakoniatyön tavoittaman ihmismäärän sekä annetut rahalliset avustukset. Luvut ovat vuodelta 2018.

Asikkalan seurakunta

Tilastoituja asiakaskontakteja 850. Luvussa eivät ole mukana ruoka-apua saavat perheet, säännöllisesti kokoontuvat ryhmät eivätkä diakoniatyön muun tilaisuudet.

Avustuksia seurakunta jakoi runsaat 15 000 euroa.

Heinolan seurakunta

Runsaat 2 000 kohtaamista.

Avustuksina jaettiin 23 000 euroa.

Hollolan seurakunta

Tilastoituja asiakaskontakteja runsaat 3 000, joista seurakunnan tiloissa eli vastaanotolla oli runsaat 1 000 ja kodeissa reilut 900.

Avustuksina seurakunta jakoi runsaat 57 000 euroa.

Lahden seurakuntayhtymä

Viranhaltijoilla noin 9 000 kohtaamista, diakonian ja sairaalasielunhoidon vapaaehtoisilla työntekijöillä kohtaamisia yli 33 000.

Avustuksia yhtymässä jaettiin noin 190 000 euroa.

Juttua editoitu 13.2. klo 8.48. Korjattu Hollolaa koskevat luvut.

Pekka Paloranta

Jaa artikkeli